 |
 |
 |
 |
|||
 |
 |
 |
 |
|||
Capsicum pubescens
| Yleistä: Pubescens on ihmisen jalostamista maustepaprika- eli chilikasveista varmasti omintakeisin, ja vielä tänä päivänä tutkijoille melkoinen mysteeri. Itse kasvi on sukua tutulle paprikallemme, mutta kaukaista sellaista - niin kaukaista, ettei kasveja saa risteytymään lainkaan. Pubescensit, joiden yleinen intiaanien käyttämä nimike on "Rocoto", kasvavat vain Andien vuoristossa, ja vieläpä varsin korkealla, 2000..4500 metrin korkeudella. Andien intiaanit ovat todistetusti käyttäneet Rocotoja ravinnokseen jo yli 6000 vuoden ajan, ja se onkin yleinen Inkaraunioilta löytyvä fossiili. Tieteen kannalta Rocoton tekee toisaalta mielenkiintoiseksi, toisaalta ongelmaksi se, ettei sille tunneta lainkaan kehityshistoriaa, tai edes varmaa kantamuotoa. Kasvina se onkin melkoisen omintakeinen - tavallaan selvä chilipaprika, mutta monilla tavoin myös jotain aivan omaansa, erilaista. Varmaa on vain se, että kasvilla on jokin läheinen sukulaisuussuhde myöskin varsin huonosti tunnettuun ja kiistojen alaiseen capsicum eximium (cardenasii) -villichiliin. Muutoin Rocoton syntyhistoria on hämärän peitossa. Rocoton hedelmät ovat kuin paprikat - ne eivät sovellu itsenäiseen lisääntymiseen. Ihmisen on autettava näitä kasveja vuodesta toiseen. Jotkut tutkijat ovatkin epäilleet Rocoton villimpien kantamuotojen kuolleen sukupuuttoon jo aikoja sitten. Toinen teoria esittää Rocotojen jalostukseen käytetyn niin pientä määrää geneettisesti erilaisia kasviyksilöitä, ettei C. pubescens koskaan kehittänyt todellista muuttumiseen ja kehittymiseen vaadittavaa geeniperimää. Mikä toisaalta koskettaa myös toista ikivanhaa, jalostettua chilihaaraa, Capsicum frutescensia... Sekään ei ole muuttunut vuosituhansien saatossa miksikään. Mikä kaikki ehkä lähinnä osoittaa sen, miten vähän näistä kasveista tiedämmekään... Rocoton tutkimus on alkanut vasta viime vuosina. Asiaan on vaikuttanut se kaupallinen tosiseikka etteivät paksulihaiset, nopeasti pilaantuvat Rocoto-paprikat ole olleet kovin houkuttelevia vientituotteita. Ne eivät myöskään sovellu kasvatettaviksi samoilla alueilla kuin yleisemmät paprikat. Ihmisen jalostamista paprikoista Rocoto on ilman muuta mielenkiintoisin, haastavin, ja myös kotikasvattajalle useimmiten vaikein laji. Sen potentiaali mm. ruoanlaittomielessä on huikea. Se on monella tapaa yhdistelmä kotoisan paprikan ja tulisten chilien parhaista puolista (= suussa sulava chili!), ja saattaisi siten olla kannattava vaihtoehto suomalaisille kasvihuoneillekin. Joka ei ole maistanut täytettyä Rocotoa, ei tiedä mitä chilipaprika voi olla... Ja millaisia makuelämyksiä se voi luoda! Kasvi: Tummanvihreät lehdet ovat karvaiset ja muutenkin hieman epä-paprikamaiset. Tuuheat oksat kasvavat voimakkaasti sivu- ja pystysuuntaan; pubescens alkaa jo toisena kasvuvuotenaan muistuttaa puutarhojen viinimarja- ym. pensaita. Tarvitsee usein tuentaa ja melkoista leikkelemistä. Kasvin koko vaihtelee olosuhteiden mukaan melko pienestä aivan valtavaan. Hyvissä oloissa, esim. kasvihuoneessa pubescens voi kasvaa hyvin suureksi, kauniiksi, tuuheaksi pensaaksi. Erityisesti vähäisessä valossa siitä voi toisaalta tulla monimetrinen, hontelo ja köynnösmäinen. Kasvi kukkii hyvin ennalta-arvaamattomiin aikoihin, usein täysin muista paprikoista poiketen ja saattaa vaatia kaksi eri kasviyksilöä hedelmiä tuottaakseen (tässä suhteessa kokemukset ovat ristiriitaisia, eli tilanne vaihtelee lajikkeesta toiseen). Karvaiset lehdet saattavat, muista jalostetuista paprikoista poiketen, aiheuttaa allergikoille oireita. Hedelmät: Rocoton hedelmät muistuttavat pientä omenaa tai päärynää, mikä onkin varmasti tuottanut lajikkeen lisänimen "Chile Manzana" (= omenapaprika). Hedelmät ovat tyypillisesti noin tomaatin kokoisia, useimmiten soikean muotoisia. Raakoina vihreitä, kypsinä kaikkea keltaisen ja punaisen väliltä. Keltaiset muodot "Canario" ovat usein selvästi vähemmän makeita, ja huomattavasti tulisempia kuin punaisiksi kypsyvät "Rocoto" muodot. Molemmissa hedelmäliha on paksua ja runsasta, muistuttaen kotoisia paprikoitamme. Siemenet ovat tunnusomaisen ruskeita, tai jopa mustia. Tämä on paprikakasveissa jos ei ainutlaatuista (c.flexuosum, c.lanceolatum), niin ainakin harvinaista. Hedelmien tulisuus vaihtelee paljon, hyvinkin miedoista erittäin tulisiin. Useimmat lajikkeet ovat varsin tulisia. Rocoton käyttötavat ovat sinänsä samat kuin paprikan. Usein hyvin myöhäinen kasvi. Kasvatus: Pubescensit ovat aivan oma tapauksensa chilipaprikoiden joukossa. Jos olosuhteet osuvat kohdalleen, ne ovat hyvin helppohoitoisia ja satoisiakin kasveja. Chinense-paprikojen tavoin, ne ovat kuitenkin myös hyvin vaativia, eivätkä viihdy kovin hyvin sisäkasvatuksessa. Tämä onkin selvästi lasiparveke- tai kasvihuonepaprika ja hyvä (joskin isokokoinen) valinta vesiviljelyyn. Kasvualustan ja lannoituksen suhteen pubescensit eivät ole sinänsä kovin tarkkoja - ne on helppo saada viihtymään monenlaisissa oloissa. Ongelmana onkin kukinta, joka ei ala - tai ainakaan tuota hedelmiä - muissa kuin juuri oikeissa olosuhteissa (kts. oikealta). Kasvi ei risteydy tavallisempien paprikoiden kanssa, mutta kylläkin villin sukulaisensa c.eximiumin kanssa, tuloksena "Rocopicana" tunnettu puolivilli, mainio tulinen chili. Ruukkusuositus: 25..35 cm tai suurempi. Kaksi yksilöä voi jakaa saman ruukun. Sietää kirvoja ja punkkeja keskimääräistä paremmin, vaikka vetää molempia normaaliin tapaan puoleensa.
|
Levinneisyys
Kukat: kauniin violetit, melko suuret (20mm), keskusta on valkoinen. Menevät iltaisin "nukkumaan". Ainoa tunnettu chili jolla emiä tavataan kolmen pituisena. Kasvuolosuhteet: hivenen varjoisa, noin 20..25 asteen lämpöinen paikka. Sietää vuoristokasvina viileää (+5-10 C) keskimääräistä paremmin, mutta ei ole erityisen kylmänkestävä. Kannattaa tuoda sisälle viimeistään yölämpöjen laskettua 5 asteeseen. Näyttää tarvitsevan kohtalaisesti valoa kasvaakseen ja kukkiakseen - toisaalta palaa etenkin keväällä herkästi. Tälle kasville saattavat viileähköt yöt olla eduksi kukintaa ajatellen. Kuumaa (yli n. 25..28 astetta) ja suoralle auringonpaahteelle rocoto on tottumattomana hyvinkin herkkä. Lisäännyttäminen: Rocoto olla toisinaan melko vaikea idätettävä, sillä multa ehtii usein homehtua tai muuten saastua ennen kuin siemenet alkavat itää. Idätys kivivillassa siksi suositeltavampaa. Lisäännyttäminen pistokkaista onnistuu toisinaan, vaikka vie aikaa. |
Päätyypit: Rocoto ja Canario
Rocoto
Punainen Rocoto on tavallisin versio Capsicum pubescens -chilipaprikasta, vaikka nimikkeen alle mahtuu melko erilaisia chililajikkeita. Keskimäärin erittäin suuri chili, jopa yli 200cm, vaatii paljon leikkelyä ja tukea.
Canario (Yellow Rocoto)
Keltainen Rocoto "Canario" muistuttaa kasvina punaista serkkuaan suuresti. Erittäin suuri, tuettuna helposti parimetrinen. Kukka on aivan samanlainen kuin Rocotolla. Hedelmä on muodoltaan päärynämäinen, kypsyy melko hitaasti loistavan keltaiseksi. Maku poikkeaa Rocotosta; Canario ei ole makea chili. Maku on vaikeasti kuvailtava, mutta usein (ei aina) erittäin, äärimmäisen helvetillisen tulinen. Tämä kaunokainen laittaa koetukselle paatuneimmankin chilimielen.
Muita pubescensin esimerkkejä maailmalta:
Bolivia
PI-387838 "Locato"
Costa Rica
PI-235047
Kuvaus (USDA): puumainen, puoli-pysty, 140cm korkea, kukat violetit, valkein juovin, hedelmät punaisia, suippoja, n.5cm pitkiä. Määriteltiin alkujaan 1956 C.chinenseksi, 1991 Pubescensiksi.
Suuri kasvi (150-200cm), tyypillinen Rocoto. Kukka 18mm. Hedelmä vastoin USDA:n kuvausta keltainen, pienehkö (32mm), ei makea, Rocotoksi ei erityisen tulinen (n. 6), mutta potkua tästäkin löytyy.
Ecuador
PI-355811 "Aji Rocoto"
Kuvaus (USDA): tyypillinen. Tukeva aina 2m korkea pensas, hyvin tuottoisa. Hedelmä nuolenpään muotoinen, 4x3cm, selvä kaula, kirkkaanpunainen.Siemenet yhdestä kasvista. Erittäin myöhäinen (9/9), erittäin tulinen (9/9).Nuorena vähän eri näköinen kuin pubescensit yleensä.
PI-585265
Alkuperä Imbabura, Ecuador, kasvukorkeus 2780m. Kasvutapa matala. Pieni kasvi jonka kukat epätavallisen haalean violetit. Hedelmä noin 45mm, voimakkaasti soikea, raakana keskivihreä, kypsänä loistavan punainen. Maku kypsänä paprikamainen mutta kirpeämpi, vain lievästi makea, tulisuus pubescensiksi enintään keskinkertainen.
PI-585267 (Grif 11913) "Turbo Pube"
Alkuperäinen kasvukorkeus 2372m. J.Kilpisen 2005 erittäin hyväksi ja satoisaksi toteama, lajilleen suhteellisen pienikokoinen kasvi. Kukat tyypillisen violetit, eivät erityisen suurikokoisia. Tuottaa kohtalaisen varmasti hyvin hitaasti oranssinkeltaisiksi kypsyviä,suipon tomaatin kokoisia hedelmiä. Hedelmässä on mieto, melko paprikamainen aromi ja mukava polte!
Yllä vasemmalla: paksu hedelmäliha on selitys useimpien pubescens-paprikoiden yllättävään tulisuuteen! Näissä melko suurissa paprikoissa on paljon mehukasta hedelmälihaa, sekä hieman tavallisesta poikkeava koostumus kapsaisiineja.Yhdistelmä voi yllättää toden teolla.
Guatemala
PI-593635 "Chile de Caballo"
Tyypillisen Rocoton näköinen, voimakkaasti karvainen, nopeasti kasvava kasvi. Ei kuitenkaan vaikuta erityisen suurikokoiselta. Kukat pienemmät kuin monilla lajitovereillaan. Ei tuottanut hedelmiä kotioloissa.
Muu Etelä-Amerikka
Aji Mongo
Tuuhea, alkuun melko tukevanoloinen kasvi. Lähti enemmän valoa saatuaan reippaaseen pituuskasvuun ja saavutti pian noin 2 metriä. Aivan valtava kasvi! Kukka suuri, 24mm. Hedelmä raakana tummanvihreä, soikea. Kypsänä punainen. Tämä yksilö ei tuottanut kovinkaan tulisia hedelmiä. Maku erikoinen, tavallaan vetinen, vähän ehkä tomaattimainenkin. Ei silti lainkaan huono.
