 |
 |
 |
 |
|||
 |
 |
 |
 |
|||
Capsicum annuum
Päivitetty 10.1.2015
| Yleistä:
Capsicum annuum on maailman ylivoimaisesti tunnetuin ja niin maantieteellisesti kuin käyttötavoiltaankin levinnein paprikalaji. Siihen kuuluvat niin kaikkein miedoimmat tavalliset makeat paprikat kuin tulisiin chileihin kuuluvat Thai, Pequin, Cayenne ja Tepin. Monelle onkin yllätys kuulla kaupan makean peruspaprikan, kebabpepperonin, meksikolaisen tulisen jalapeñon ja itämaisessa ravintolassa saatavan tulisen punaisen chilin kaikkien olevan peräisin hyvin läheistä sukua olevista paprikakasveista (oikeastaan saman kasvin muunnelmista). Capsicum annuum on kasvitieteelle jonkinasteinen luokitteluongelma, sillä siihen kuuluu useita geneettisesti lähes identtisiä alalajeja, jotka eri tutkijat ovat aikojen kuluessa luokitelleet mitä moninaisimmilla tavoilla. Varmaa on vain se, että Capsicum annuum, chinense ja frutescens -alalajeilla on yhteinen villi kantamuoto (C. annuum var. glabriusculum) joka kasvaa harvinaisena alueella pohjoisimmasta Etelä-Amerikasta aina eteläiseen USA:han. Maailmalla annuumpaprikoita kasvatetaan yleisesti Keski-Euroopan tasolla, eikä ole harvinaista löytää paprikaviljelmiä aina Etelä-Suomenkin korkeudelta, vaikka harva lajike viihtyy näissä oloissa ulkosalla kovin hyvin. Useimmat annuumit talvehtivat sisäoloissa suhteellisen huonosti ja ovat siksi käytännössä usein yksivuotisia. Ne ovat enimmäkseen myös hyvin arkoja, erityisesti talviaikaan, hyönteistuhoille ja juurilaholle. Jos annuum selviytyy ensimmäisestä talvestaan hengissä, siitä kasvaa komean puumainen ja tukeva pensas. Satokausi on pitkä ja monet lajikkeet kypsyvät suhteellisen nopeasti. Jotkin eteläamerikkalaiset annuumit (esim. venezuelalainen Goat's Weed) vaikuttavat pohjoisempia, jalostetumpia serkkujaan vahvemmilta ja ympärivuotisemmilta kasveilta. Yhtenä syynä tähän lienee chilipaprikan alkuperäisen syntykodin sijaitseminen Bolivian tienoilla, missä kaikki kasvit ovat käytännössä perennoja. Annuum-paprikoiden ongelmana kotikasvattajan kannalta on se, että useimmat niistä ovat erittäin alttiita kaikenlaisille ötököille ja muille harmeille. Tästä syystä monet harrastajat jopa välttelevät perusannuumeja niiden usein mainiosta mausta ja satoisuudesta huolimatta. Annuumeista löytyy kuitenkin myös erittäin mielenkiintoisia chilejä jotka ovat kunniaksi lajilleen ja yhtä helppoja kasvatettavia kuin muutkin chililajit. Monille on yllätys sekin, miten tuliseksi annuumpaprika voi tulla. Jalostetut annuumit esiintyvät nykyään lähes kaikkialla maapallolla kylmimpiä alueita lukuun ottamatta. Annuumpaprikat voidaan jakaa hedelmiensä mukaan useisiin erilaisiin perustyyppeihin. Suuret, makeat paprikat ovat monille tutuinta annuumia. Myös meksikolainen chili ja aasialainen punainen chili ovat selkeitä omia jalostusryhmiään. Useimmat koristechilit kuuluvat samaten annuum-lajiin. Hedelmien koko ja muoto voi olla lähes mitä tahansa puolukan näköisestä ja kokoisesta Tepinistä aina yli 30 cm pitkään "Big Jim" maustepaprikaan. Samoin makeus vaihtelee erittäin paljon, toisessa ääripäässä makeat paprikat, toisessa aasialaistyypin chilit joissa makeutta ei ole lainkaan. Hedelmäliha voi olla paksua (esim. Jalapeño) tai hyvinkin ohutta (esim. Cayenne) Siemenet ovat annuum-paprikoilla valkoisia. Lisäännyttäminen: nämä paprikat eivät normaalisti lisäänny kovin helposti pistokkaista. Ne risteytyvät melko helposti chinensen ja satunnaisesti frutescensin sekä baccatumin (mahd. myös joidenkin villichilien) kanssa. Siemenistä kasvattaminen on helppoa; itämisprosentti on korkea, eivätkä nuoret taimet tarvitse kovin erityistä hoitoa. Kasvatuksessa annuum pitää auringonvalosta ja lämmöstä monia sukulaisiaan enemmän. Vedentarve voi olla kasvukaudella suuri. Kirvoja, ripsiäisiä ja etenkin vihannespunkkeja on seurattava erittäin tarkasti, jopa päivittäin, sillä useimpien annuumien vastustuskyky näille on olematon. Maaperän ja lannoituksen suhteen annuum ei kuulu kaikkein tarkimpiin kasvatteihin, vaan viihtyy yleensä normaalissa hiekkapitoisessa kukkamullassakin ja yllättävän pienissä ruukuissa. Vesiviljelyssä annuum viihtyy myös hyvin; tällöin myös ötökkähuolet vähenevät. |
|
– LAJIKKEITA –
Annuum-paprikoita on niin paljon, ettei niiden listaaminen nimikkeittäin ole järkevää. Useimmat niistä kuuluvat joka tapauksessa johonkin keskenään hyvin samankaltaiseen päätyyppiin, ja ovat sikäli esimerkiksi ruoanlaiton kannalta varsin vaihtokelpoisia. Niinpä Infernon annuum-osuus on hiukan poikkeava muiden chililajien käsittelystä. Annuumit on käsitelty ryhmittäin, ei varmastikaan kattavasti, mutta toivottavasti riittävän hyvin jotta sekä ruoanlaittaja että chileistä tieteellisemminkin kiinnostunut löytää tarvitsemansa tiedon. Tarkempia kysymyksiä voi toki aina esittää chili-ihmisten keskustelupalstalla chilifoorumilla tai Facebookissa.
* * *
KAUPAN YLEISET CHILIT
Moni aloittaa chiliharrastuksensa idättämällä kotoisen lähikauppansa paprikojen siemeniä. Usein tämä onnistuu, vaikkei aina - ja tästä syystä lieneekin paikallaan esitellä joitakin näistä jokaiselle tutuista chililajikkeista. Niiden tieteellinen tausta on tavallisesti hyvin hämärä, ja samoilla nimillä esiintyy hyvinkin monia, tosin yleensä varsin samankaltaisia, lajikkeita. Lähes kaikki lähikaupan, supermarketin tai etnisen ruoan kaupan chilit edustavat annuum-lajia, vaikka etenkin Aasiasta ja Afrikasta voidaan tuoda myös varsin saman näköistä frutescens -lajin chiliä mm. Piri-Pirin, Pili-Pilin, Bird's Eyen tai vain "punaisen chilin" nimellä. Kaikki Euroopasta tuotava chili on käytännössä annuumia, poislukien Alankomaissa tai Afrikassa kasvatetut chinense -lajin Habanero-nimellä (joskus myös Scotch Bonnet, Naga Morich, tms.) kulkevat tuotteet. Kaupan tuontichili on poikkeuksetta massatuotettua ja hyvin pitkälle jalostettua. Monet uskovat sen tuotantomenetelmien heikentävän niin makua kuin tulisuuttakin, mistä syystä kotikasvatus saattaa tuottaa miellyttäviä yllätyksiä. Kaikki kaupan chilit eivät sisällä itämiskelpoisia siemeniä, eivätkä kaikki lajikkeet tuota samanlaisia jälkeläisiä kuin emokasvinsa. Suuren jalostusasteensa vuoksi nämä chilikasvit kuuluvat usein myös kaikkein heikoimpiin talvehtijoihin. Nykyään Suomesta voi löytää etenkin suuremmista marketeista myös kotimaista laadukasta tuorechiliä.
Hot Wax
Käyttötavat
Pepperoni
Useimmille ehkä tutuin mieto chilipaprika, Pepperoni, löytyy suomessa lähinnä tölkitettynä. Sen juuret ovat osin amerikkalaisessa miedossa vihreässä "Anaheim" -tyypin chilissä, mutta sen maussa on myös jotain melko omintakeista. Etelä-Euroopassa Pepperoni on hyvin pitkälle sama asia kuin vihreä chili amerikkalaisille tai Jalapeño meksikolaisille. Samasta syystä nämä hyvinkin usein sekoitetaan keskenään ravintoloiden ja valmisruokien ruokalistoilla ja tuoteselosteissa.
Käyttötavat: tuoreena tai säilöttynä, tavallisesti raakana
Punainen Chili ("Dutch")
Tämän nimikkeen alla myydään vähän kaikkea mahdollista, mutta suomessa hyvin tyypillinen esimerkki on pitkä, ohut, keskitulinen ja jossain määrin makea hollantilainen chilipaprika. Sen merkittävin ominaisuus lienee se, ettei sille ole olemassa selkeää chilin kotiseudun, Amerikan vastinetta. Sen jalostuksessa lieneekin käytetty toisaalta aasialaistyypin Cayenne-lajikkeita, ja toisaalta makeita paprikoita. Näitä myydään myös vihreinä (raakoina). Hot Wax-tyypistä tämä eroaa lähinnä vähemmän makeana ja toisaalta ulkonäöltään vähemmän kiiltävänä, ohuempana, "chilimäisempänä".
Käyttötavat: tuoreena raakana tai kypsänä, kypsänä kuivattuna tai jauhettuna
Paprika ("Bell Pepper")
Paprika on kasvina aivan kuin muutkin annuum-tyypin chilit, mutta usein näitä suurikokoisempi ja puumainen. Paprikoita on hedelmiltään monen kokoisia. Tyypillisesti hedelmä on varsin isokokoinen (yli 10cm), raakana vihreä ja kypsänä keltainen, oranssi tai punainen. Yleensä kypsänä hyvin makea, normaalisti ei lainkaan tulinen. Hedelmäliha paksua. Saattaa tulisen chilin kanssa risteytyessään tuottaa melkoisen erikoisia hedelmiä. Herkkiä punkeille ja kirvoille. Kasteluntarve on suurten hedelmien vuoksi erityisen suuri. Paprika ei kuulu lainkaan helpoimpiin kotikasvatteihin, sillä se on jalostettu hyvin voimakkaasti kasvihuoneoloihin sopivaksi, eikä siksi välttämättä pidä esim. parvekkeiden olosuhteista.
Käyttötavat: tuoreena raakana tai kypsänä, kypsänä kuivattuna tai jauhettuna
* * *
VIHREÄ CHILI
(lajikkeita: Anaheim, Big Jim, Numex, Pepperoni)
Vihreä chili on yleisnimike miedolle paprikalle joka jalostettiin Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa lähinnä ruokateollisuuden käyttöön. Tunnusomaista sille on tulisempien punaisten chilien kaltainen pitkulainen muoto, sekä muissa miedoissa paprikoissa tavallisen makeuden lähes täydellinen puuttuminen. Tulisuusaste näillä lajikkeilla on 0..2, eli käytännössä olematon. Sinällään määritelmä "vihreä chili" on harhaanjohtava, koska nämäkin lajikkeet muuttuvat kypsinä punaisiksi. Niitä ei vain kannata päästää muuttumaan punaisiksi, koska maku on parhaimmillaan vihreänä. Käyttötavat ovat aivan samat kuin paprikan, maku vain paljon miedompi, vihannesmainen. Kebabeissakin käytetyt pepperonit ovat tätä tyyppiä, joskin aavistuksen vahvempina eurooppalaisina versioina. Vihreä chili on ihmisen jalostuksen aikaansaannosta. Ehkä tunnetuin sen kasvatus- ja jalostusalue on USA:n New Mexicon osavaltio, joka on antanut lukemattomille lajikkeille nimensä (esim. NuMex lajikkeet). Kaikkien vihreiden chilien kantamuotona pidetään meksikolaista Chilacaa.
Tulisuus on yleisesti luokkaa 500-1000 SHU.
* * *
MEKSIKOLAINEN CHILI
Tämän ryhmän chilipaprikat kuuluvat olennaisena osana meksikolaiseen ruokakulttuuriin. Ne ovat meidänkin kulttuurissamme suosittujen makeiden paprikoiden geneettisiä kantamuotoja, ja siten sekä helppoja käyttää että myös kasvattaa paprikan tavoin. Tässä esitellyt meksikolaispaprikat ovat enimmäkseen miedohkoja tai keskitulisia. Monet ovat myös makeita. Meksikolainen chili eroaakin aasialaisesta erityisesti maukkaudellaan. Siinä missä aasialaisessa chilissä on yleensä vain polte ja mausteinen, lähes sellaisenaan syötäväksi kelpaamaton aromi, meksikolaisissa suosikeissa on usein herkullinen yhdistelmä makeutta ja juuri sopivaa poltetta. Varoitus: kaikki nämä chilit ovat pitkälle jalostettuja ja herkkiä ötökkäongelmille. Meksikolaiset yrittävät muodostaa alueensa tyyppichileistä suojattuja "tavaramerkkejä", jolloin esimerkiksi Jalapeño-nimeä saisi käyttää vain aidon meksikolaisen chilin yhteydessä.
Cascabel (Meksiko)
Cascabel on pyöreä, luumun tai pienen kurpitsan näköinen paprika, joka on saanut nimensä hedelmän kalkkarokäärmeen kalisutinta muistuttavasta "äänestään" kuivattuna. Kasvi on tyypillinen keskikokoinen annuum. Hedelmä ei ole juurikaan tulinen (1500-2500 SHU), mutta siinä on hyvin selvä ja omintakeinen, hieman makea maku. Herkullinen lajike.
Käyttötapa: tuoreena, yleensä kypsänä, kuivattuna
Chilaca (Meksiko)
Chilaca eli (kuivattuna) Pasilla on meksikolaisen keittiön ylpeyksiä ja tärkeä mole-kastikkeen ainesosa. Tämä pitkänmallinen, iso paprika kypsyy tumman ruskeaksi ja herkullisen luumumaisen makuiseksi ja tuoksuiseksi, selvästi makeaksi. Kärjessä mieto, tyvestä voi joskus olla yllättävänkin tulinen. Lajike sekoitetaan usein toiseen (joskin aivan erilaiseen) meksikolaiseen, Poblanoon. Käytetään useimmiten kuivattuna.Chilacaa pidetään yhtenä pepperoni-tyypin puolitulisten chilien kantaisänä. Tällekin meksikolaischilille on ominaista maun monivivahteisuus; sitä voi todellakin syödä omaksi ilokseen niin raakana kuin kypsänäkin, ja käyttää kaikkeen ruoanlaittoon. Peruslajike chilipuutarhaan. Tulisuus tyypillisesti 1000-1500 SHU.
Käyttötapa: tuoreena, kuivattuna, savustettuna, yleensä kypsänä
Guajillo (Meksiko)
Guajillo kuuluu meikäläisittäin tuntemattomampiin meksikolaisherkkuihin! Se muistuttaa ulkonaisesti melkolailla Chilacaa ja Anaheimia, maku on "makean vahva", erittäin herkullinen. Kasvi on hyvin tyypillinen jalostettu annuum, melko herkkä ötökkätuhoille ja muille ongelmille. Tulisuusluokka noin 2..4... Käytetään paljon kuivattuna, mutta tuoreenakin aivan suussa sulava! Kasvi on tyypillinen isohko annuum. Peruslajike chilipuutarhaan.
Käyttötapa: tuoreena, kuivattuna, kypsänä
Jalapeño (Meksiko)
Jalapeño on chilipaprikoiden klassikko: maukas, keskitulinen ja soveltuva lähes kaikkeen käyttöön. Se käytetään lähes aina raakana eli vihreänä; kypsänä (punaisena) se muuttaa makuaan ja saa annoksen makeutta. Sopii erinomaisesti esim. marinoitavaksi tai salaattien piristäjäksi. Hedelmä on mehevä ja kiinteä. Tulisuusluokka tyypillisesti 3..5 (usein esim. 15.000 SHU), eli vaatii jo jonkin verran rohkeutta syödä sellaisenaan. Miedompia, jopa täysin tulettomiakin versioita on jalostettu. Meksikolaiset käyttävät näitä mielellään savustettuina, jolloin nimenä on Chipotle/Chilpotle. Kasvi on tyypillinen isohko annuum ja se on hyvin altis punkki- ja kirvaongelmille. Jalapeño saattaa kasvaa melkoisen suureksi, suoranaiseksi kotiviidakon ylpeydeksi, jos se selviää talvien ylitse.
Käyttötapa: tuoreena, säilöttynä, savustettuna, kuivattuna, jauhettuna, raakana, joskus kypsänä.
Mirasol (Meksiko)
Mirasol ("Katsoo aurinkoa") näyttää hyvin tunnusomaiselta: hassun litistyneellä tavalla käyrät hedelmät yrittävät ainakin alkuun kasvaa nimensä mukaisesti suoraan kohti aurinkoa. Hedelmät ovat maultaan paprikamaisia, melko makeita, vain lievästi tulisia, erittäin herkullisia. Tulisuusluokka n. 2-3 (2500..5000 SHU).
Käyttötapa: tuoreena, raakana, kypsänä
Poblano (Meksiko)
Poblano on kaikkien makeiden kotipaprikoiden meksikolainen kantaäiti. Siinä on luonnetta selvästi tavallista paprikaa enemmän ja maku herkullinen, paprikaa kirpeämpi, muutenkin selvästi erilainen. Voi satunnaisesti olla yllättävänkin vahva, vaikka normaalisti tuskin lainkaan tulinen (1-3, 1000-1500 SHU). Hedelmäliha on selvästi tavallisia paprikoita ohuempaa ja hedelmät samoin pienempiä, välillä pitkänmuotoisia. Hedelmä on kypsänä punainen, ruskea tai jopa melkein musta (jolloin puhutaan Mulato-paprikasta). Poblanosta käytetään myös nimeä Ancho. Alalajikkeita on sadoittain, ellei tuhansittain. Kasvi on hyvin tyypillinen annuum, ja se on arka ötököille. Sopii kaikenlaisiin ruokiin paprikan korvaajaksi, tuottaen kuitenkin ruokaan hieman erilaisen maun ja lievää tulisuutta. Peruslajike chilipuutarhaan, mutta vaikea saada kasvamaan monivuotiseksi.
Käyttötavat: tuoreena kypsänä, kuivattuna, savustettuna, jauhettuna.
Purira (Meksiko)
Tämä tulinen chili luetaan usein virheellisesti frutescens-lajiin. Kasvi on tyypillisen annuumin kokoinen ja näköinen. Hedelmät ovat noin 5 cm pituisia, raakoina hyvin vaalean keltaisia, kiinteitä, kypsinä tulipunaisia ja hyvin tulisia, kasvavat Tabascon tavoin suoraan ylöspäin. Maku tulisuudestaan huolimatta jotenkin miellyttävä, sopii hienosti kaikkeen ruoanlaittoon. Kiitollinen kasvatettava, ei vaadi paljon huomiota. Kaunis, käyttökelpoinen kasvi.
Käyttötapa: tuoreena, kuivattuna, jauhettuna, kypsänä
Serrano (Meksiko)
Serrano on Jalapeñon saman makuinen, mutta tulisempi lähisukulainen; pieni, hyvin maukas ja varsin tulinen paprika, marinoituna sopiva niin suupalaksi kuin vaikka pizzaan.. Tulisuusluokka 6..7 (10.000-25.000 SHU). Kasvi on hauskan näköinen, sillä sen lehdet ovat monilla versioilla voimakkaan karvaiset. Valitettavasti erittäin altis punkki- ja kirvaongelmille, siksi vaatii erityistä tarkkailua!
Käyttötapa: tuoreena, säilöttynä, raakana tai kypsänä.
* * *
PUNAINEN CHILI
(Cayenne-tyyppi)
Punainen chili on se, mitä perinteisesti kutsumme chiliksi. Sen tunnetuin edustaja on cayennepippuri, mutta satoja hyvin samankaltaisia lajikkeita viljellään ja käytetään jokapäiväisessä elämässä kaikkialla maailmassa. Punainen chili käytetään tavallisimmin kypsänä, mutta vihreänäkin sen voimakas, mausteinen aromi sopii mainiosti esimerkiksi leivän päälle hienonnettuna. Makeutta siinä ei ole. Punainen chili sopii ohuen hedelmälihansa ansiosta mainiosti kuivattavaksi. Aasian ja Afrikan tuontichilistä löytyy joskus myös frutescens-lajin punaista chiliä, joka on käyttötavaltaan samanlaista, mutta itse kasvi on kasvattina melko erilainen kuin annuum-paprikat. Hyvin moni capsicum frutescens -lajinimellä löytyvä punainen chili on tosiasiassa annuum-lajia, eli kauppojen ja jopa tutkimuslaitosten nimikointiin on tässä kohdin syytä suhtautua suurella varauksella! Jos asia kiinnostaa, punaisen chilin laji on onneksi helppo määrittää: mikäli puhtaan valkoisten kukkien heteiden varret ovat valkeat, kyseessä on aina annuum. Violetit heteen varret ja tavallisesti myös vihertävänsävyiset kukan terälehdet merkitsevät normaalisti frutescens -lajin kasvia.
Cayenne (Meksiko/USA)
Cayenne on tunnetuimpia chilipaprikoita. Sen lukemattomia variaatioita käytetään mm. aasialaisen keittiön perusmausteena, vaikka kasvi itsessään onkin meksikolaista alkuperää. Cayennen maku on polttava, vähän kitkerä ja mausteinen, tulisuusluokka 8 (30.000-50.000 SHU). Raakana miedompi, vihannesmainen aromi. Hedelmä on pitkän ja kapean muotoinen, 5..10cm. Itse kasvi on pienikokoinen, satoisa ja hyvin tuuhea, talvehtii kokemusteni mukaan sisällä epätavallisen huonosti ja on ötököille arka.
Käyttötapa: tuoreeltaan hienonnettuna raakana tai kypsänä esim. leivälle tai keittoon, kuivattuna, jauhettuna. Aasialaisen keittiön perusmausteita.
De Arbol (Meksiko)
De Arbol on tavallista suurikokoisempi Cayenne-tyypin tulinen chilipaprika. Nimensä lajike on saanut tukevan puumaisesta kasvutavastaan. Esiintyy Keski-Meksikossa. Ei makea, sopii aasialaistyyppiseen ruoanlaittoon. Hedelmät tulipunaisia, 5-8cm pitkiä, erittäin ohut-hedelmälihaisia. Voimakas polte, käytetään pääasiassa jauhettuna mausteena, mutta myös keitoissa ja muhennoksissa. Tulisuusluokka 6-7, 15.000-30.000 SHU.
Goat's Weed (Venezuela)
Goat's Weed muistuttaa nuorena kasvina melkoisesti Meksikolaista Serranoa. Lehdet ja etenkin varret ovat erittäin karvaisia, selvemmin kuin esim. Rocotolla. Kasvi näyttää usein kasvavan kumman käärmemäisesti mutkitellen, silti tukevan puumaisesti. Erittäin kaunis ja melko suuri (>100cm) kasvi! Hedelmät jo raakoina erittäin tulisia, ylöspäin kasvavia, kypsyvät vihreästä mustan kautta hyvin hitaasti punaisiksi. Maku kypsänä voimakas, kitkerä, erittäin tulinen (n.8-9), takuuvarma kirosanojen tuottaja chilimaistiaisissa. Soveltuu erinomaisesti kuivattavaksi ja jauhettavaksi. Auringossa kasvi loistaa hopeanhohtoisena. Näyttävä ja melko hyvin talvehtivakin kasvi, joka kannattaa laittaa melko suureen ruukkuun. Kasvuaika 100 päivää. Ei annuumiksi erityisen ötökkäherkkä. Sietää hyvin viileää mutta ei äkillistä kylmää.
Dedo de Moça (Brasilia)
"Neidon sormi" - kaupallinen brasilialainen lajike, jolla ei nimestään huolimatta ole sukulaisuutta baccatum-lajin kaimaansa. Tuottaa pitkänmallisen, ohuen, kiemuraisen hedelmän.
Thai (Thaimaa) & Rawit (Indonesia)
Thai-tyypin punainen chili on kuin pikkuruinen Cayenne. Erittäin tulisena (noin 9) se on aasialaisen keittiön peruschili. Samalla nimellä voi etenkin ruokakaupasta tosin saada melkein mitä hyvänsä. Kasvi on usein varsin pieni, alle puolimetrinen, tuuhea, pienilehtinen ja hyvin satoisa. Talvehtii huonosti.
* * *
LINNUNSILMÄCHILIT
(lajikkeita: Pequin, Piri Piri, Pico de Gallo, Ata Ijosi, Bird's Eye)
"Bird's Eye" on alkeellisin laajemmin jalostettu paprikatyyppi. Nimensä mukaisesti, sen hedelmät ovat pikkuruisia, tulisia, ylöspäin kasvavia marjoja, jotka leviävät luonnossa lähinnä lintujen ruoansulatuksen mukana. Vastaavia lajikkeita löytyy paljon muistakin chililajeista, ja etenkin trooppiset villichilit ovat hyvin usein tällaisia. Kaikkein tunnetuimmat linnunsilmät ovat kuitenkin annuum -tyyppiä. Koska linnunsilmächilit ovat "villimpiä" kuin useimmat muut annuumit, ja monet lajikkeet kasvavat autiomaissa, itse kasvit ovat usein annuumeiksi hyvin tukevarakenteisia, pienilehtisiä ja muuten suurikokoisia. Monimetrinen Tepin-pensas ei ole USA:n syrjäseuduilla mikään harvinaisuus. Niiden ötökän- ja kuivuuden vastustuskyky on tavallista parempi. Ne kasvavat mielellään puiden varjossa. Nämä chilit ovat paitsi erittäin tulisia, myös niin pahanmakuisia että sellaisenaan syötäviksi niistä ei juuri ole. Amerikassa tosin kuuluu elävän intiaaniheimoja, joille Tepin on yhtä kuin lapselle karamelli. Nämä intiaanit uskovat chilin pitävän noituudet loitolla, ja saattavat pelätä ihmistä joka ei suostu chiliä syömään. Tämä kun on mitä ilmeisimmin jonkinlainen noita..! Siinäpä viesti kerrottavaksi sukulaisille, ystäville ja työtovereillenne jotka eivät vielä ymmärrä chilin päälle! Myös Afrikassa kasvatetaan tämän tyypin tulista puolivilliä chiliä nimellä Piri Piri (Pili-Pili).
Ata Ijosi / Pico de Gallo
* * *
KORISTECHILIT
Tämä ryhmä sisältää oikeastaan kaiken sen, mikä ei kuulu muihin. Useimmat koristechilit lienevät amerikkalaista alkuperää, tarkoituksena luoda kauniita huonekasveja joiden tuotoksia voi myös syödä, jos sille päälle sattuu... Maku ei kuitenkaan ole näissä ollut jalostuksen pääasia. Osa näistä lienee hyvinkin myös luonnonvaraisia chilejä, jotka vain huomattiin erityisen kauniiksi. Moni koristechili on violetti. Näiden chilien kasvitieteellinen luokitus on harmillisen epämääräinen, sillä niissä on usein hämmentävän ristiriitaisia piirteitä annuum-, frutescens- ja jopa chinense -paprikoista...
Malawi Bird´s Eye
Malawi Bird´s Eye on aika erikoinen, pitkälle jalostettu lajike. Kasvina se on melko pienikokoinen ja -lehtinen. Sen hedelmät ovat kuin ylilihavia Thain/Cayennen hedelmiä. Sopii Thain ja Cayennen kompaktin kokoiseksi korvaajaksi, sen lisäksi että on satoisa ja näyttää komealta. Oiva valinta amppeliin.
Siemeniä
Bolivian Rainbow
Erittäin kaunis, suorastaan upea paprikakasvi. Lehdet loistavat auringonvaloa saadessaan tumman violetteina, lähes mustina. Kukat violetit, hyvin kauniit. Kasvi kukkii ympäri vuoden eikä näytä olevan erityisen herkkä ötökkätuhoille. Erinomainen kotikasvi, josta riittää sekä silmäniloa että tarvittaessa myös apua kodin kokkausten maustamiseen. Samalla nimellä esiintyy useita eri kasveja. Kiintoisa, upea kasvi, paras mahdollinen koristechili!
* * *
MUITA KORISTECHILEJÄ
Bird´s Eye Baby
NuMex Twilight
Black Scorpion Tongue
Black Coban
Marbles
Numex Centennial
Black Pearl
Mexican Cluster