Strict Standards: Non-static method PageInfoOperations::LoadPageInfoByContentAlias() should not be called statically in /home/fataliigourmet/public_html_infernochili.net/index.php on line 117
Infernochili - Chilitieto


FAQ: Usein kysyttyä / yleistietoa chilistä

(päivitetty 10.1.2015)

Annuum Bolivian Rainbow

Vasemmalla: tyypillinen kaupan annuum-chilipaprika.
Oikealla suosittu koristechili "Bolivian Rainbow".

 

Mitä chilit (= paprikat) ovat?

  • Solanaceae kasviheimon jäseniä, johon kuuluu yli 2000 tunnettua lajia, joista osa lääkekasveja, osa myrkyllisiäkin. Sukua mm. tomaatille, perunalle, ananaskirsikalle ja tupakalle.

  • Kaikki tunnetut chilipaprikat ovat syötäviä.

  • Chili ja paprika tarkoittavat kasvina lähes samaa asiaa: capsicum-suvun kasveja. Chiliksi tai maustepaprikaksi kutsutaan yleensä kasvin tulisia muotoja, paprikoiksi tietyn muotoisia tulettomia, makeita capsicum annuum -lajin lajikkeita.

  • Capsicumiin luetaan tällä hetkellä noin 30 villiä lajia, mutta uusia löydetään Etelä-Amerikan huonosti tunnetuilta seuduilta jatkuvasti.

  • Ihmisen jalostamia lajikkeita on tuhansia, mutta nämä kaikki polveutuvat vain kolmesta villistä chililajista: capsicum annuum var. glabriusculum (josta kehittyivät tutut jalostetut paprikalajit c. annuum var. annuum, c. frutescens ja c. chinense), capsicum baccatum sekä toistaiseksi tuntematon laji, josta kehittyi vanhin ihmisen jalostama paprika, capsicum pubescens.

  • Eräitä vanhimmista ihmisen hyötykäyttämistä ja viljelemistä kasveista. Vanhimmat chilin asutuslöydöt Etelä-Amerikassa ajoittuvat yli 8000 vuoden taakse.

  • Monivuotisia pensaskasveja, joiden alkuperä on Etelä-Amerikassa. Suku sisältää myös puuksi kasvavia, suurikokoisia villilajeja kuten c.parvifolium ja c.caballeroi.

  • Ihmisen jalostamia ja kaupallisestikin merkittäviä chililajeja ovat c. annuum (mm. Paprika, Jalapeño, Cayenne, Pepperonit), c. chinense (mm. Habanerot), c. frutescens (mm. Tabasco, Malagueta), c. baccatum (mm. Aji Amarillo, Aji Cristal) sekä c. pubescens (mm. Rocotot ja Canariot). Näistä kahta viimeksimainittua tavataan normaalisti vain Etelä- ja Keski-Amerikassa, missä ne pitkälti korvaavat meille tutummat chilipaprikat. Etelä-Amerikassa ihmisen ravinnoksi käytetään paikallisesti myös ainakin villejä tai puolivillejä c.chacoënse, c.cardenasii ja c.praetermissum chilipaprikoita.

  • Chilit eivät ole mitään sukua "oikeille" pippureille.

  • Kasvitieteellisesti paprika ei ole vihannes vaan marjahedelmä.

  • Paprikan hedelmän koko vaihtelee noin 3 millimetristä aina yli 30 senttimetriin ("Big Jim", "Whippet's Tail").

  • Hedelmät ovat raakoina useimmiten jonkin asteen vihreitä (joskus harvoin violetteja tai valkeitakin) , mutta voivat kypsyä miltei minkä värisiksi ja muotoisiksi hyvänsä.

  • Vitamiinipitoisimpia hedelmiä maailmassa.

  • Kasvien kasvukorkeus vaihtelee lajikohtaisesti noin 30 cm:stä aina yli 7 metriin.

  • Paprikoiden kasvutapa vaihtelee hyvin paljon matalasta pensaasta aina puuksi. Jotkut lajit ja lajikkeet ovat erittäin hentoja ja rönsyileviä, lähes köynnöskasvimaiseen käytökseen asti. Toiset taas muodostavat jämäkän, puumaisen rungon ja harvoja, tukevia oksia.

  • Alkujaan trooppisen ilmaston kasveja, mutta monet lajit ovat osoittaneet yllättävääkin sopeutumiskykyä ja voivat menestyä niin aavikoilla kuin varsin viileissäkin olosuhteissa. Kylmää paprikakasvit eivät pääsääntöisesti siedä.

  • Paprikakasvien uskotaan kehittyneen Bolivian-kaakkoisen Brasilian tienoilla. Sieltä ne levisivät lähes kaikkialle Etelä-Amerikkaan, pian myös Keski-Amerikkaan, Meksikoon ja aina nykyisen eteläisen USA:n alueelle.

  • Paprikoiden alkuperästä ja kehityksestä ollaan oltu epätietoisia aivan viime vuosiin asti. Tutkijoita on hämmentänyt mm. vasta hiljan tutkittujen täysin tulettomien, 26-kromosomisten lajien löytyminen kahdelta alueelta Etelä-Amerikassa. Tämän hetken tiede pitää näitä evoluution uusimpina tulokkaina. Joitakin välimuotoja (siltalajeja) tutumpiin, tulisiin 24 kromosomisiin paprikalajeihinkin tunnetaan - esim. c.flexuosum.

  • Paprikan lähisukulaisia elää lähes kaikkialla maapallolla. Japanissa ja Kiinassa tavattava tubocapsicum anomalum, eli "valechili" on tällainen kasvi Myös mm. ananaskirsikan ja suomessakin nykyään tavattavan lyhtykoison edustama physalis on varsin läheistä sukua paprikoille. Monet "puolipaprikat" kuten Aurelianat ovat erittäin uhanalaisia ja huonosti tunnettuja.

  • Pitkään uskottiin löytöretkeilijöiden tuoneen paprikakasvit Eurooppaan, mistä ne olisivat levinnyt muualle maailmaan kauppiaiden mukana. Uusin tutkimus viittaa kuitenkin vahvasti siihen, että paprikat tunnettiin niin Euroopassa kuin Aasiassakin jo kauan ennen Kolumbuksen matkoja. Mm. Ruotsista on löydetty erittäin vanhoja jälkiä luultavimmin c.frutescens -lajin paprikoista. Näyttääkin siltä, että niin viikingit kuin muutkin tutkimus- ja kaupparetkiä harjoittaneet kansat ovat tunteneet paprikan ainakin lääkerohtona pitkälti yli tuhannen vuoden ajan.


Trinidad Scorpion, Morouga Blend.
Erään kaikkein pelätyimmän chilin vieläkin tulisempi muunnos.


Mistä chilipaprikoiden tulisuus syntyy ja onko se vaarallista ?

  • Tulisuuden aiheuttavat kapsaisiineiksi kutsutut aineet, jotka hämäävät ihmisen tuntoaistin uskomaan että sitä vahingoitetaan. Tuntoaisti aiheuttaa kehossa hälytyksen, joka vapauttaa luonnon omia puudutusaineita, endorfiineja. Erittäin tulisen paprikan syöminen aiheuttaa siten pienen "pilven", eli hyvänolon tunteen. Huumausaine kapsaisiini ei kuitenkaan ole! Kapsaisiineja on useita tyyppejä. Eri chililaaduissa on erilaisia kapsaisiiniyhdistelmiä, jotka aiheuttavat eri ihmisille erilaisen kokemuksen.

  • Lääketiede tutkii parhaillaan kapsaisiinin hyödyllisiä vaikutuksia mm. vatsahaavan ehkäisyyn ja hoitoon, sekä moneen muuhun asiaan - alkaen syöpätutkimuksesta. Vaarallisiksi ei väkevimpiäkään paprikoita voi sanoa (ainakaan ei-allergikoille), mutta tottumattomalle ne kyllä voivat saada aikaan vallan helvetillisen polton suuhun, vatsaan tai minne tahansa iholle. Joillakin ihmisillä on myös taipumusta allergisuuteen paprikoille.

  • Kapsaisiineihin muodostuu pidemmän päälle jonkinasteinen immuniteetti ja monien mielestä jopa pieni henkinen riippuvuus. Hyvin voimakas chili toimii siinä mielessä hieman huumeen tavoin; siitä saatava hyvän olon tunne halutaan kokea aina uudelleen. Koska "huumeena" kuitenkin toimii ihmisen oma endorfiini, tämä addiktio ei ole sen vaarallisempi kuin esim. hyvä saunominen tai muu fyysinen kokemus.

  • Chiliin tottumattomalle voimakas polte voi peittää ruoan maun kokonaan; aasialaista suomalaisen kauhistelu voi lähinnä huvittaa, koska kapsaisiini-immuniteetin kehityttyä, makuaisti ei enää helposti puudu chilistä. Kun naapurisi kaataa pullokaupalla Tabascoa (tai nykyään yleisiä, paljonkin vahvempia chilikastikkeita) ruokaansa, hän tosiasiassa voimistaa makuelämyksiään, eikä pilaa ruokaansa.

  • Kapsaisiini on öljyliukoista; vesi vain pahentaa poltetta! Maitotuotteet ja esim. leipä neutraloivat poltetta. Paras poltteen sammuttaja on kuitenkin viina (suussa purskuttaminen liuottaa ja laimentaa kapsaisiinin)!

  • Kapsaisiini sijaitsee suurimmalta osin hedelmän siemenissä ja niiden kasvualueella, eli ne poistamalla makuelämys miedontuu yleensä selvästi. Jonkin Habaneron tai vielä paljon tulisemman Naga Morichin tapauksessa ei ehkä siltikään läheskään tarpeeksi kaikille!

Onko paprikoiden kasvatus hankalaa?

  • Lyhyesti: ei ole, mikäli tietyt olosuhteet, kuten riittävä valo, lämpö ja ötököiden torjunta saadaan aikaan riittävän pitkäksi ajaksi. Tärkein osatekijä tuntuu monelle lajikkeelle olevan valo.

  • Trooppisen ja subtrooppisen vyöhykkeen asukkeina paprikat ovat pitkän kasvukauden kasveja. Suomen kesän valo ja lämpötila eivät ole niille yleensä ongelma, mutta ongelmaksi muodostuu kasvukauden useimmille lajikkeille aivan riittämätön pituus ulkosalla (paprikoille: touko-syyskuu). Useimmille lajikkeille lämpötilan minimiraja on siinä +5 asteen tienoilla, vaikka joskus kasvit selviytyvät pienestä pakkasestakin ainakin lyhytaikaisesti. Jos kasvukautta voidaan pitkittää sisäoloissa, useimmat paprikakasvit pärjäävät mainiosti. Edellinen ongelma on ratkaistavissa esimerkiksi kasvihuoneella tai lasitetulla parvekkeella. Molemmilla on mahdollista saada aikaan minimissään noin huhti-lokakuu kasvukausi, mikä riittää jo useimmille lajikkeille. Pienellä lisävaivalla kasvukaudeksi voidaan ainakin Etelä-Suomen oloissa saada jopa lähes ympärivuotinen maalis-marraskuu, mikä riittääkin käytännössä kaikille paprikoille.

  • Oikean lajikkeen valinta on tärkeää, sillä paprikoissa on valtavia eroja paitsi itse kasveina, myös näiden vaatimissa kasvatusolosuhteissa. Väärä valinta voi tappaa harrastuksen heti alkuunsa. Kaupan chilin siementen idättäminen on suhteellisen vaivaton, mutta harvoin antoisin tapa aloittaa chiliharrastus. Suomen Chiliyhdistyksen ja paikallisten harrastajapiirien järjestämissä harrastajatapaamisissa on mahdollista löytää paitsi hyvää seuraa, myös aivan ylivoimaisesti mielenkiintoisempia, maukkaampia ja helpommin kasvatettavia paprikalajikkeita siemeninä ja taimina. Laatusiemeniä erinomaisista lajikkeista voi myös tilata Internetin kautta.

  • Suurin ongelma chilinkasvatuksessa syntyy mahdollisen valonpuutteen lisäksi yleensä ötököistä, joiden torjunta vaatii tarkkaavaisuutta, kekseliäisyyttä ja vähän onneakin. Muutoin chilit eivät tarvitse kuin kastelua, valoa, satunnaista lannoitusta ja tarpeen tullen leikkelyä.

  • Ota tavaksesi vilkaista chiliystävääsi kerran päivässä. Opit nopeasti näkemään, onko tällä kaikki kohdallaan. Jos huomaat jotain "omituista", se tarkoittaa usein ötökkäongelmaa - ja siihen pitää puuttua välittömästi. Kirvat ovat ikäviä, mutta niiden kanssa tulee kesäkaudella aika hyvin toimeen, ellet anna kirvojen mellastaa aivan tolkuttomasti. Vihannespunkit ovat paprikankasvatuksen suurin haaste. Niillä on paha tapa iskeä kasvien lepoaikana, talvella ja luottaa siihen, ettet pidä kasveja tuolloin kovin tarkasti silmällä. Voit lähteä siitä olettamuksesta että jos kasvatat paprikoita vähänkään vakavammin, punkit tulevat varmasti iskemään puutarhaasi, sisällä tai ulkona. Kaupan paprikoille, ja ylipäätään annuum-lajin paprikoille vihannespunkit ovat erityisen tappava vihollinen. Jonain päivänä huomaat että jo jonkin aikaa kummallisen huonolta näyttänyt kasvisi onkin merkillisen "hämähäkinseitin" peitossa. Hyvästele silloin kasviystäväsi. On pieni mahdollisuus, että voisit pelastaa hänet suihkun alla ja myrkyillä, mutta yleensä ennuste on perin kehno... Tällä sivustolla on kasvatus-osiossa ohjeita näiden pienten katastrofien ehkäisemiseksi. Tämä on silti yksi syy lisää rohkaista porukkaa kasvattamaan meille ehkä eksoottisia, harvinaisia, mutta myös ötökkäkestävyydeltään ylivertaisia baccatum-lajin paprikoita!

  • Ei kannata masentua, jos kasvatusyritykset päättyvän ensialkuun (ja joskus ehkä myöhemminkin) selittämättömiin kasvien äkkikuihtumisiin. Joillakin lajikkeilla on melkeinpä yliluonnollinen itsemurhahakuisuus ensimmäisen satokautensa päätteeksi. Erityisesti annuum -lajin paprikat ovat tuolloin, syksyllä heikkoja ja erittäin alttiita niin ötököille, juurilaholle kuin taudeillekin. Riittävä valaistus, hillitty kastelu ja ötököiden pitäminen erossa kasveista ovat aikalailla kaikki mitä kotikasvattaja voi tehdä. Tarkkana kannattaa olla myös siinä, ettei käytä liian tiivistä, voimakasta multaa.


fatalii.net

Hedelmien käsittely ja käyttö

  • Yksi hiukan huvittavakin käytännön varoitus liittyy kaikkein tulisimpiin paprikoihin. Jossain nähty kehotus suojakäsineiden käytöstä ei ole vitsi, vaan täyttä totta. Esimerkiksi Habanero (Naga Morichista yms. puhumattakaan) on kaikissa muodoissaan niin käsittämättömän väkevää, että sen paljain käsin käsittely voi aiheuttaa parhaassa tapauksessa pientä poltetta iholla, pahimmillaan melkoiset tuskat silmissä tai muissa aroissa ruumiinosissa. Syytä on muistaa sekin, ettei kapsaisiini lähde iholta pesussa, edes saippualla. Murenna Habaneroa sormin tänään - varo hieromasta silmiäsi moneen päivään! Myös wc:ssä on syytä olla varovainen, ellet halua aivan uusia ja mielenkiintoisia kokemuksia!

  • Mitä käyttöön tulee, käyttötapoja riittää monia. Jotkin paprikat soveltuvat sellaisenaan tuoreina syötäviksi, toiset eivät. Aina kyse ei ole tulisuudestakaan; esim. tuore Habanero tai ääritulinen Naga Morich on tulisuudestaan huolimatta herkullinen, mutta tuore Goat's Weed kaikkea muuta. Monet annuum -lajin paprikat, erityisesti ei-makeat, tuliset lajikkeet soveltuvatkin parhaiten kuivattavaksi ja jauhetuksi.

  • Useimmat chilit tulevat miedommiksi, mikäli poistat siemenkodan ennen käyttöä.

  • Kuivattaminen onnistuu hyvin uunissa; paprikat halkaistaan ja/tai paloitellaan sopivan pieniksi, uuni noin 70 asteeseen, luukku raolleen, tuuletustakin käyttöön - ja homma on valmis kun kaikki on paperinkuivaa. Jotkut mehukkaammat paprikat (kuten Rocoto) eivät kuivu yhtä helposti. Parempi vaihtoehto on huokea sienikuivuri lähimmästä kodinkoneliikkeestä.

  • Jauhaminen kuivatuista chileistä on erittäin suositeltava käyttötapa! Omatekoinen chilijauhe on äärettömästi parempaa kuin kaupan valmiit Cayennet ja muut jauheet.

  • Pakastaminen toimii oikein hyvin; hedelmät vain puolitetaan ja laitetaan pakastusrasioihin.

  • Marinointi on herkullinen vaihtoehto, joka sopii useimmille lajikkeille hyvin. Moni tuntee esim. kaupasta saatavat Jalapeñoviipaleet tai kokonaiset Serranot etikkaliemessä. Valkosipuli sopii hyvin paprikoiden lisukkeeksi marinadiin.

 

Missä ja miten harrastaa?

Suomen Chiliyhdistys ry perustettiin 2007, ja sen toiminnan tarkoituksena on auttaa kaikkia niin maassamme kuin sen ulkopuolellakin saamaan enemmän iloa ja hyötyä tästä hauskasta harrastuksesta. Toimintaan kuuluvat myös yhteiset tapahtumat eri puolilla maatamme.

Karhukopla

Yllä: chilitapaamisiimme on osallistunut vuosien mittaan melkoinen joukko mitä mukavimpia ihmisiä, kaikista kuviteltavissa olevista ikä- ja muista ryhmistä. Esimerkin kaltaiset sattumat eivät ole olleet varsinaisesti harvinaisia, mutta pääpaino tapaamisissa ei todellakaan ole extreme-urheilulla! Sitäkin saa toki harrastaa, koska paikan päälle yleensä ilmaantuu jostain kumman syystä myös kaikkein tulisimpia maustekastikkeita ja chilihedelmiä... Muut nauttivat hyvästä musiikista, keskustelevat ja napostelevat väen usein itse tekemiä chilipitoisia herkkuja, miedoista tulisiin. Nämä eivät todellakaan ole mitään suljetun seurapiirin tapahtumia, vaan jokainen on todella tervetullut mukaan! Tapaamisista ilmoitellaan sekä chiliyhdistyksen omilla sivuilla, että keskustelufoorumillamme.


Mitä kasvattaa: suosikkeja ja haasteita

Chilin kasvatus alkaa aina jostain. Vaikka chilifoorumilla väki puhuukin mitä merkillisimmistä lajikkeista ja tarvikkeista, ei ole oikeaa tai väärää tapaa aloittaa tämä harrastus. On kuitenkin tiettyjä lajikkeita, joista saa esim. ruoanlaittoon tai silmille "taattua" iloa muita helpommalla. Kannattaakin katsella tämän sivuston eri osioita ja kiinnittää huomiota erilaisiin suosituksiin. "Klassikko" -leima merkitsee yleensä chiliä josta on varmasti iloa kaikille. "Kannattaa kokeilla" voi olla vähintään yhtä hyvä, mutta harvinaisempi tai muutoin erikoinen. Muutkin lajikkeet voivat olla mainioita - lopulta vain oma kokeilu antaa varman tuloksen! Kokeileminen onkin suuri osa harrastuksen hauskuutta! Paprikakasvien kirjo on valtava, ja mukaan mahtuu jos jonkinlaista kummajaista. Monet sinänsä erittäin suositeltavista lajeista ja lajikkeista ovat kasvuolojensa suhteen nirsoja, ja saattavat siksi aiheuttaa etenkin aloittelevalle chilimielelle turhauttavia kokemuksia. Saman lajinkin sisällä vaihtelu voi olla hyvin suurta, mutta tässä kuitenkin edes jonkinlaista osviittaa siitä, mitä odottaa eri paprikakasveilta.

Ruukkuchili lähikaupasta

Helpoin mahdollinen tapa aloittaa harrastus on kantaa kaupasta pieni ruukkukoristechili kotiinsa. Nämä ovat sinänsä aivan oikeita chilipaprikakasveja, ja niiden hedelmät ovat syötäviä. Ne vain on jalostettu lähinnä ulkonäköä ajatellen, eivätkä siksi välttämättä tarjoa suuria kulinaristisia elämyksiä. Ne eivät myöskään välttämättä ole pitkäikäisiä tai edes lisääntymiskykyisiä.


Kaupan paprikat: helppo alku, muttei aina antoisin

Mikään ei periaatteessa estä sinua ottamasta siemeniä talteen kypsästä kaupan chilihedelmästä (pidä vain huoli siitä, että se on punainen tai keltainen, vihreän chilin siemenet eivät idä!). Lähes kaikki nämä kaupan chilit edustavat maailmalla kaupallisesti ylivoimaisesti levinneintä, muttei välttämättä kotikasvatukseen parasta capsicum annuum päälajia, johon luetaan mm, kaikille tutut paprika, pepperoni, jalapeño, cayenne, thai-chili sekä käytännössä kaikki meksikolainen chili. Nämä voimakkaasti jalostetut lajikkeet ovat usein käytännössä yksivuotisia, tiettyjen koirarotujen tavoin tavallaan "pilalle jalostettuja" (= heikkoja), ja ötököille alttiita, jos sitten samalla myös satoisia ja usein maukkaita. Vastoin monen uskoa, ne eivät ole etenkään aloittelijalle välttämättä lainkaan helpoin ja antoisin tapa aloittaa tämä harrastus! Osa kaupan chileistä on ns. F1-hybridejä, eli niiden siemenistä ei yleensä kasva samanlaista kasvia kuin emokasvinsa. Hyvin yleinen F1-hybridi, jota myydään koristekasvina, tuntee nimen Apache.


Paras tapa aloittaa: siemenkokoelma tai taimia harrastajalta

Monet sekä maukkaimmista, mielenkiintoisimmista, että helppohoitoisimmista chileistä maailmassa eivät kuulu edellämainittuun annuum -chililajiin, vaan sen eteläamerikkalaisiin, eksoottisempiin serkkuihin. Näitä taas ei yleensä suomesta tai euroopasta ylipäätään helpolla löydä. Maailman tulisimmat tunnetut chilit tuottava c.chinense (mm. legendaarinen Habanero, Naga Morich), c.frutescensia edustava, kastikkeena kaikille tuttu Tabasco, sekä Etelä-Amerikassa tavallinen, muualla erittäin harvinainen c.baccatum tarjoavat kaikki omintakeisia, helppohoitoisia, erittäin maukkaita chilejä niin ikkunalaudan, parvekkeen kuin vaikka kasvihuoneenkin iloksi!


Haasteita kokeneemmille ja niille, joille tavanomainen ei riitä

Eri paprikakasvilajeja on luonnossa kaikkiaan ainakin 30, joista ainoastaan 7 on enemmän tai vähemmän ihmisen jalostamia, loput villejä, outoja ja erikoisia kasveja. Näissä "muissa chileissä" on aivan loistavia kotikasvattejakin, jos moisiin vain pääsee käsiksi. Useimmat ovat harvinaisia tai erittäin harvinaisia, monet luonnossa jo uhanalaisiakin, tai - surullista kyllä - kenties jo sukupuuttoon kuolleita kasvilajeja. Eräs esimerkki näistä on capsicum lanceolatum. Tämän Väli-Amerikan kasvin uskottiin jo kuolleen sukupuuttoon, kunnes Tri. Bosland seurueineen löysi sen hiljattain uudestaan Guatemalan ylängöiltä. Nämä muutamat kerätyt marjat herättivät tämän lähes kuolleen kasvin jälleen henkiin niin tutkija- kuin harrastajayhteisöissäkin. Tässä yhteisössä lanceolatum on sittemmin levinnyt , ja saanut paljon uusia kasvattajia, uusia tutkimustuloksia. Laji näyttääkin selviytyvän sukupuutolta ihmisten aktiivisuuden ansiosta. Samassa tilassa lienevät ainakin c.tovarii ja c.galapagoense. Nämä chilipaprikat eivät ole enää hyöty- tai koristekasveja. Niiden kasvatuksella on laajempi merkitys. Jokainen niistä saattaa sisältää ominaisuuksia, jotka vaikuttavat elämäämme tulevaisuudessa. Ja joka tapauksessa, jokainen luontokappale on tärkeä jo itsessään.


Mikä on tulisin chili? Lähteekö henki?

Karhukopla

  • Maailman tulisimmasta chilistä käytävä kilpailu on pysyvästi vähän epäselvässä tilanteessa, mitä ei auta chilien tulisuuden suuri yksilövaihtelu kasvupaikan, yms. myötä.

  • Kapsaisiineja on erilaisia, eivätkä kaikki anna lainkaan samanlaista "tulisuuskokemusta" kaikille.

  • Tulisuuden eräänlaiseksi standardiksi on kehitetty ns. Scoville Heat Unit (SHU). Se mittasi alunperin sitä, miten monta osaa vettä piti lisätä mitattavaan chiliin jotta sen polte lakkaisi tuntumasta. Tämä erittäin subjektiivinen ja epävarma menetelmä on sittemmin korvattu paljon tarkemmilla kemiallisilla menetelmillä. Eri mittaajien SHU-lukemiin on silti syytä suhtautua varauksella.

  • Virallista tulisuuden maailmanennätystä piti pitkään Capsicum chinense -lajin legendaarisesta Habanero-lajikkeesta jalostettu Red Savina -versio (n. 580 kSHU = 580.000 SHU).

  • Juuri nyt (2011) näyttäisi siltä että useakin lajike on ylittänyt maagis-okkulttisen miljoonan Scovillen rajan. Huhut kertovat jopa 1.5 miljoonan SHU:n mittaustuloksista. Tällaisia lajikkeita ovat mm. Naga Morich erinimisine alaversioineen, Trinidad Scorpion ja 7-Pod. Lisää on odotettavissa, sillä täysin kahelit chilimielet jalostavat aina vain hullumpia lajikkeita eri puolilla maailmaa! ;)  Vertailun vuoksi: Tabasco kastikkeen tulisuus on noin 5000 SHU.

  • Henki ei lähde, ellet ole paprikoille tai kapsaisiinille pahasti allerginen tai muutoin vakavasti esim. sydänsairas. Toisaalta, nuo hiljattain löytyneet edellämainitut "superchilit" ovat kyllä niin hirmuista tavaraa, että enpä menisi leikkimään niiden kanssa, etenkään jos terveys ei ole kunnossa!

Alla: tunnettujen lajikkeiden tyypillisiä  tulisuuksia. Asteikko ei ole lineaarinen, vaan esim. 10 voi olla 2 kertaa 9:ää tulisempi. Yksilöerot ovat jo kasvatuspaikan olosuhteiden vuoksi melkoisia, eli kuvioon kannattaa suhtautua vain suuntaa antavana.

Mitatut tulisuudet eivät välttämättä korreloi hyvin ihmisen makukokemuksen kanssa. Tämä johtuu toisaalta ihmisten yksilöeroista ja toisaalta siitä, että eri chililajeilla tulisuuden aiheuttavat aineet esiintyvät erilaisina koostumuksina.

 

Joitakin "pahamaineisia" (ja siksi haluttuja) chilipaprikoita

(jos haluat hiukan objektiivisemman kuvauksen, katso tämän sivuston varsinaisia lajikekuvauksia)

Canario


Canario
(Capsicum pubescens)

Huonosti tunnetun, erittäin omintakeisen ja ikivanhan Andien korkeiden vuoristoseutujen Rocoto-chilin keltainen muoto. Näyttää viattomalta, keltaiselta tomaatilta. Mutta tämä "tomaatti" tulee suoraan helvetistä... Oikein käytettynä loistava herkku, mutta varomattomasti käytettynä se on Viimeinen Tuomio! Jos joku tarjoaa sinulle kotibileissä keltaista tomaatin näköistä isoa chiliä maistettavaksi leveä virne naamallaan, mieti testamenttiasi. Canarion salaisuutena ei ole maailmanennätystä hipova tulisuus itsessään - se vain on suuri ja mehevä, eli kapsaisiineja siihen mahtuu paljon... Intiaanien suurin herkku!

Goat's Weed


Goat's Weed
(Capsicum annuum)

...Venezuelasta saa miehen kyyneliin, se helppoa on! Aivan liian helppoa. Brutaali kokemus, joka uhmaa YK:n ihmisoikeuksien julistusta. Yksi niitä chilejä jotka saavat kovimmatkin chilipäät yleensä kalpenemaan: "Ei, ***kele... tota mä EN syö...!!!" Turpasauna jonka jälkeen, tajunnan palattua, useimmilla on suorastaan uskonnollinen mieliala. Nimittäin usko siihen, että tätä ei samana iltana - tai samassa elämässä - todellakaan maisteta toiste! Surullista kyllä, yleensä maistajien usko pettää - ja taas sitä kohta mennään tulisiin syövereihin... Ja niin legenda elää! Kyllä, tämä on yhtä kuin kuunnella Slayerin koottu tuotanto kuulokkeilla, perkeleellisellä volyymillä yhteen putkeen. Jos jäät henkiin, tiedät jotain kokeneesi. Ja sivumennen, loistava mauste kuivattuna!

Tepin


Tepin
(Capsicum annuum var. glabriscium)

Villichileistä ainoa vähänkään laajemmin tunnettu ja jopa jossain määrin Pohjois-Amerikassa kaupallisestikin käytetty laji. Cowboyt söivät näitä pieniä marjoja pysyäkseen hereillä hevosten selässä... Sanoo tarpeeksi. Aivan hirveää tavaraa sellaisenaan!

Halutuimpia mausteita myös.

Fatalii

Fatalii (Capsicum chinense)

Tätä Keski-Afrikkalaista chiliä pidetään jonkinlaisena chilinsyönnin miehuuskokeena. Miten asiaa lähtisi kuvailemaan? No, kuvittele hehkuva, suuri leipäveitsi, jota joku kääntelee virnistellen mahassasi... Kauan - ja nautinnolla. Yksi niistä chileistä, jotka saavat tosiharrastajankin oikeasti kalpenemaan: "Ei. Ei tuota! Ei ikinä enää, ei MISTÄÄN hinnasta!!!" Noin 300..400.000 SHU tulisuus potkaisee hampaistakin paikat.

Siinä sivussa toki kuivattuna aivan loistava mauste, kuten lähes kaikki näistä tuoreina lähinnä "oletko täysin päästäsi vialla?!" -tason chileistä!


Naga Morich (Capsicum chinense)

(kirkonkellojen kumua...)

Yli 1.000.000 scovillen yksikköä poltetta, jos löydät aidon yksilön...

Tätä uskonnollisemmaksi ei voi chilikokemus mennä. Sillä tämä on Kaiken Loppu. Tuomiopäivä. Jotain täysin ylitse ymmärryksen.

Jälkikäteen saatat muuttaa elämäsi. Esimerkiksi ruveta leijonankesyttäjäksi tai eläväksi tykinammukseksi, sillä tämän jälkeen mikään ei enää yllätä saati pelota sinua.

Edellisten ja kaltaistensa chilien napostelu on luonnollisesti vain pieni osa chiliharrastusta ja melko harvojen huvia (?). Toisille kyse saattaa olla äärimmäisten kokemusten etsimisestä, vähän kuin benjihypystä äärimmäiseen tuskaan ja sen jälkeen euforisen onnelliseen oloon. Jälkimmäinen on nimittäin tosiasia: kaikkien todella hirmutulisten chilien ominaisuuksiin kuuluu ihmiskehon omien "huumausaineiden", endorfiinien aiheuttama erinomaisen miellyttävä jälkitila. Kyse onkin pitkälti samasta kuin vaikkapa maratonjuoksu tai mikä tahansa rankka fyysinen suoritus: ensin tuskaa, sitten palkinto. Kokeilkoon ken haluaa ja uskaltaa.

 

Kirjallisuutta:

The Chile Pepper Encyclopedia

Dave DeWitt

Kylmää ja kuumaa faktaa kaikesta mahdollisesta chiliin liittyvästä tietosanakirjatyyliin. Täydentää hyvin tämän sivun muita kirjoja, sisältäen jopa ruokaohjeita. Tämän tiiliskiven kun sisäistää, tietää chileistä jo jotain... Tämä ei ole kuvakirja; harvat kuvat ovat mustavalkoisia.

The Complete Chile Pepper Book

Dave DeWitt & Paul W. Bosland

Erittäin monipuolinen, katava opus kaikkeen chiliin liittyvästä: yleistietoa lajeista ja lajikkeista, paljon kasvatusinfoa, ruuanlaittoa yms yms. Tuorein chilivoimakaksikon kirjoista!

INFERNO SUOSITTELEE!

The Pepper Garden

Dave DeWitt & Paul W. Bosland

Varsinainen chilinkasvatuksen raamattu. Tässä kerrotaan niin kasvihuonekasvatuksen kuin kaiken muunkin yksityiskohdat sellaisella tarkkuudella että melkein hirvittää... Jos otat chilin edes puolivakavasti, tämä on välttämätön opus!

INFERNO SUOSITTELEE!

Peppers of the world

Dave DeWitt & Paul W. Bosland

Kaunis kuvakirja jossa on lopulta hyvin vähän varsinaista sisältöä. Jos haluat nähdä kuvia suuresta joukosta chilipaprikoja, täältä niitä löytyy - mutta olisin odottanut paljon syvempää paneutumista aiheeseen.